Pikku paketti tiedotuksesta moottorikerhojen käyttöön Esa Almgren & Leo Eiranen


Tämän paketin on tilannut enduron lajiryhmä, toteuttajina ovat Leo Eiranen ja Esa Almgren, journalismin takkuisilla teillä enemmän tai vähemmän ansioituneesti vaeltavat karvanaamat. Jos on jotain kommentoitavaa sisällön suhteen niin älkää hyvät ihmiset kiusatko lajiryhmän ihmisiä, vaan suoraan Eirasta tai Almgrenia.

Aihe jakautuu hyvin selkeästi kahteen osaan:

 

Lajin näkyvyyden parantamiseen ja kilpailutoiminnan saaman julkisuuskuvan kehittämiseen

Kerhojen sisäisen ja sidosryhmille suunnatun tiedotustoiminnan valmiuksien parantamiseen.

Lisäksi on liitteinä eri medioiden yhteystietoja. Juttu on vapaasti kopioitavissa ja hyväksi käytettävissä. Kaikki kehittävät kommentit ovat tervetulleita. Lisäksi on sovittu lajiryhmän kanssa, että tarpeen tullen Esa Almgren voi tulla pitäämään koulutustilaisuuden paikan päälle periaatteella kulut peittoon (verottomat km- ja päivärahat).

Muutama heitto näin alkajaisiksi

Miksi kerho on olemassa?

Järjestämässä kilpailuja ja treenipaikkoja harrastajille. Ja kai siinä on muutakin...

Treenipaikat ovat usein kiven alla. Etelässä väännetään kättä viheraatten edustajien kanssa. Aate leviää, siihen kannattaa varautua. Enduron harrastajilla on takataskussaan vihreimpien intoilijoiden varalle Padasjoella toteutettu ja puolueettoman tahon tekemä seurantatutkimus lajin ympäristövaikutuksista. Aiheesta konsultoi Leo Eiranen.

Toinen esteeksi koettu on lainsäädäntö ja sen kiemurat, ympäristövaikutusten arviointimenettely, terveysviranomaisten tarkistukset jne.

Kumpikaan ei ole se kavala juuri spoorissa. Hommasta selviää olemalla aktiivinen osapuoli, antamalla tietoa ennen kuin kysytäänkään. Tämä vaati työtä ja vastuullista toimintaa. Jos ollaan jollain lailla silmätikkuina, on pelattava rikkumatta sääntöjen mukaan.

Jokaisella harrastajalla on vastuu siitä, että ei ehdoin tahdoin leimaidu "motoristihäiriköksi". Jokaisen olisi kyettävä ymmärtämään se, miten voi rakentaa positiivista julkisuuskuvaa lajille. Hieman huomaavaisuutta on perusta, eikä ole edes vaikeaa.

Villeimmätkin junnut ja ne pahasisuisimmatkin metsän miehet olisi saatava ruotuun, oma maa, oma lupa johtaa nopeasti riitoihin, joiden ratkaisijoiksi haetaan virkamiestä. Toiminnan on oltava esikuvallista.

Miten sitten hoidetaan homma himaan?

Ollaan yhteydessä paikallisiin päättäjiin ja lupaviranomaisiin, esitellään heille toimintaa sopivasti mm. juniorityötä korostaen.

Aina löytyy kerhon piiristä joku joka tuntee jonkun. Kun ollaan tutustuttu, asiointi on helpompaa. Pahin virhe on jäädä omiin ympyröihin, eristäytyä metsän perukoille. Tietämättömyys lietsoo ennakkoluuloja.